Kantakirjattu, laatuarvostelupalkittu, useiden upeiden hevosten emä, Breeders' Cupin toinen ja luonteeltaan tulinen. Kuulostaako tutulta? Sehän on Indian Runner!

Koska orilinjaesittelyssä keskityttiin Orén on vain kohtuullista, että tammalinjassa esitellään Indian Runner, joka on kilpaillut ja elänyt Orén kanssa samoihin aikoihin ja on niin ikään Agave Sport Horsesin ikimuistoisia hevosia. Ovatpa Indian Runner ja Oré saaneet yhdessä useampiakin jälkeläisiä. Mutta jättäkäämme Oré sikseen ja keskittykäämme tammaan.

Indian Runner syntyi helmikuussa 2003 Englannissa, josta Agave osti sen markkinoilta. Tamma kasvoi hermostuneeksi, villisilmäiseksi rautiaaksi, jolle kertyi säkäkorkeutta huimat 167 senttimetriä. Ei siis mikään pieni tamma edes kokonsa puolesta. Agavelaiset itse kuvailivat aikoinaan Indya "kaikkien harmien arvoiseksi", mikä onkin tamman kohdalla varmasti pitänyt paikkansa, sillä tamma todella kohosi uransa jälkeen suosioon siitostammana ja sen jälkeläisiä myytiin hyvin.

Tamma aloitti kilpailemisen Orén tavoin myöhemmällä iällä, nelivuotiskaudellaan, jolloin se sijoittui neljästä lähdöstään kolmessa, voittaen yhden. Seuraavilla kausilla tamma teki tasaista jälkeä ja täyden kilpauran jälkeen sen statistiikaksi muodostui 16: 3-4-5-0 (sijoitusprosentti 75, voittoprosentti 19). Uran huippuhetkä ei ole vaikea nimetä, sillä se on lähes varmasti ollut Breeders' Cupin toinen sija marraskuussa 2003.

Hyvän juoksu-uransa lisäksi tamma pärjäsi myös näyttelykehissä, keräten kaksi kunniamainintaa, kolme jalostussuositusta ja yhden sertin. Marraskuussa 2003 tamma kantakirjattiin III -palkinnolle 65 pisteellä. Tunnustuksen arvostaan siitostammana Indian Runner sai, kun se toukokuussa 2004 palkittiin LJ-S II palkinnolla pistein 79.

Kilpauransa päätyttyä, ennen kuolemaansa syyskuussa 2004, Indy ehti varsoa kuusitoista kertaa. Sen varsoista seitsemän oli tammoja:
Agave's Rain (i. SS Merlin's Warrior), KTK III
Agave's Mindy (i. Mime), 3 in 3 spring Youngsters
Agave's Ilia (i. Oré), irtoSERT
Agave's NewSoul (i. Hunter By his Heart), LJ-K II
Agave's Beleza (i. Oré)
Agave's Girl named Grete (i. Oré), LJ-V
Agave's Indis (i. Agave's Animal)
Näistä tammoista muistetuimmat ovat varmasti Agave's Ilia, Agave's Mindy, Agave's Rain ja Agave's Girl Named Grete

Agave's Ilia oli tamma, joka juoksi koko sydämsestään, ollen yksi aikansa huipputammoja, vaikkeivät sen sijoitus- ja voittoprosentit paljon häikäise. Tulinen tamma oli selästi perinyt ison osan luonnettaa isältään Orélta ja jätti varjoonsa jopa veljensa Agave's Ilionin. Tamman statistiikaksi jäi 68: 9-3-7-7 (sijoitusprosentti 38, voittoprosentti 13) ja näyttelyissä se ylsi emänsä tavoin serteille. Ennen kuolemaansa marraskuussa 2005 tamma varsoi yhdeksän kertaa, joista kuudella tuloksena oli tamma. Näistä tammavarsoista mainittavimmat ovat Firtey Tech ja Fraia Tech, jotka molemmat tekivät upean kilpauran.

Agave's Mindy oli sekin aikansa huipputammoja, ailahtelevainen luonne, joka kuitenkin radalla tiesi varmasti, mitä oli tekemässä. Uran huippukohdaksi täytynee katsoa 3 in 3 spring Flat Race Youngstersin voitto vuonna 2004, minkä jälkeen tamma jatkoi sijoitusten niittämistä tasaisin väliajoin, kunnes uuvahti kuusivuotiskaudellaan, jolloin ei enää sijoittunut. Näyttelyissä tamma ylsi kunniamainintaan, muttei päässyt koskaan serteille, laukkauran lopputulokseksi muodostui statistiikka 60: 8-7-5-3 (sijoitusprosentti 28, voittoprosentti 13). Ennen kuolemaansa tamma jätti kolme varsaa, joista kaksi tammoja, joista toinen oli angloarabi. Yksikään varsoista ei pystynyt tekemään kovin hyvää laukkauraa ja ilmeisesti Mindyn oma linja sammui jotakuinkin niihin, ainakin laukkapuolella.

Agave's Rain pärjäsi näyttelyissä jopa emäänsä paremmin, yltäen lopulta jopa MVA-sertiin, ja kantakirjattiin III -palkinnolle samoin pistein kuin emänsä. Tamman kilpaura oli hiukan parempi kuin sisaruksillaan, mikäli katsotaan sijoitusprosenttia. Statistiikaksi jäi 54: 4-12-5-3 (sijoitusprosentti 44, voittoprosentti 7). Ennen kuolemaansa tamma varsoi kolmetoista kertaa, joista seitsemällä se sai tammavarsan.

Agave's Girl Named Grete kilpaili pitkän uran, jonka statistiikaksi jäi 22: 1-5-3-2 (sijoitusprosentti 50, voittoprosentti 5), joka on sijoitusprosenttia katsoen paras neljästä tässä artikkelissa vertaillusta tammasta. Ennen kuolemaansa huhtikuussa 2006 tamma ehti sekin kerätä näyttelyistä irtoSERTin ja saada laukkajaoksen laatuarvostelussa 26 pistettä, joka riitti palkintoon LJ-V. Varsoja tamma jätti jälkeensä viisi, näistä kolme tammoja

Indian Runnerin linja on ollut vahva ja toiminut hyvin myös linjattuna, vaikkei se itse tai sen ensimmäisen polven jälkeläiset yltäneetkään huippusuorituksiin. Parhaiten Indyn ominaisuudet tuntuvat pierytyvän orien kautta ja se orijälkeläiset ovatkin pärjänneet hieman tammoja paremmin. Nykyisin sen vaikutus suorana tammalinjana näkyy muun muassa viimekaudella siitokseen siirtyneessä RMS' Firstly 'n' Secondlyssä, joka menestyi urallaan huomattavasti paremmin kuin tamman ensimmäisen polven jälkeläiset (periytyminen linjassa Indian Runner - Agave's Ilia - Firtey Tech). Tamman sijoitusprosentti on 70 ja se voitti Victoria Gold Cupin kaudella CAS V.

Linjattuna Indian Runner löytyy muun muassa oreista RMS' Getting ja RMS' Proud Sound, jotka ovat molemmat menetyneet hienosti ja osallistuva tällä kaudella Breeders' Cupiin. Indian Runner on siis ehdottomasti säilyttämisen arvoinen nimi laukkahevosten sukutauluissa

RMS' Be Proud of Me on kaunis Avalon Race Horsesin kasvattama tamma, joka varmasti jäi monien mieliin cAS VI -kauden Acorn Stakesin voittajana. Tamma on kuitenkin paljon muutakin, kuin useita suurkisoja voittanut arvoeläin: Se on rakastettu ystävä.

Tällä hetkellä siro tamma ei olisi aivan kilpailukuosissa, sillä sen odotetaan varsovan KR Gestaposta viikolla 29 (CAS VII tammikuu) ja maha alkaa jo olla melkoinen, vaikka tamma vielä liikkuukin melko vaivattomasti.
"Odotamme sen varsoilta paljon", myöntää tamman kasvattaja ja omistaja Eilowy ylpeänä hymyillen. Myös tamma tuntuu tietävän oman arvonsa, sillä se kohottaa päätään, mulkaisee toimittajaa ja pärskähtää epäilevästi 'No. Otatko sen kuvan vai etkö ota? Niin ne voittajanringissä aina tekivät'

Tamma siirtyi siitokseen The Belmont Stakesissa (Triple Crownin viimeinen osakilpailu) tekemänsä sijoitusjuoksun jälkeen.
"Tamma alkoi vaikuttaa siltä, että oli juossut tarpeekseen, emmekä halunneet vaatia siltä enempää. Olisihan se ollut hienoa käydä nappaamassa vielä Breeders' Cup -voitto, mutta kaikkea ei voi saada", Eilowy toteaa tamman kaulaa hellästi silittäen, "Tämä tyttö on minulle niin lähellä sydäntä, etten tahdo sille sattuvan mitään pahaa. Ehkä olen liian varovainen, kun laukkaurheilu on kuitenkin aina riskipeliä. Oli ehkä väärin ilmoittaa se Triple Crowniin, sillä vaikka se pärjäsi aiemminkin hyvin oreja vastaan, ne juoksut väsyttivät sitä. Tamma tuntui myös aina masentuvan, jollei voittanut"

Nykyisin Pinjaksi kutsuttu tamma viettää rauhallisia siitostamman päiviä laitumella ja kevyessä ratsastuksessa.
"Kyllähän se toisinaan katselee vähän kysyvän näköisenä radalle ja nykäisee maastossa kokeeksi ohjaa, josko saisi päästellä täysillä", tammaa hoitava Tanya Skott myöntää, "Kyllä minua aina riipaisee, kun juoksemisesta nauttineet ja siihen koko sydämensä laittaneet hevoset lopettavat kilpauransa. Ne eivät voi käsittää, mikseivät saa enää juosta. Kyllä ne kuitenkin aina ajanmyötä taas tottuvat ja meillä niistä pidetään hyvää huolta".

Tammalla oli urallaan vain neljä kilpailua, joissa se ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon, näistä kolmessa se juoksi viidennelle sijalle. Kaksivuotiskauden alku ei ollut aivan niin lupaava, kun tamma tuli viidentenä maaliin elämänsä ensimmäisessä lähdössä. Tästä ei kuitenkaan masennuttu ja seuraavassa lähdössään tamma oli jo toinen, minkä jälkeen se voitti kolme peräkkäistä lähtöä, joista yhden G2-tasolla.

"Pinjan kaksivuotiskausi oli kieltämättä mieletön. Se ei koskaan antanut periksi", myöntää ihaileva omistaja, "Sillä oli paljon faneja jo kaksivuotiskauden lopussa. Se saattoi toisaalta johtua ihan siitäkin, että sen emä oli aikanaan niin suosittu ja ihmiset halusivat nähdä, miten tyttö pärjää. Kolmivuotiskaudella voittotahti hiipui, mutta mahtuihan sinne se Acorn Stakes -voiton tähtihetki".

Kysyessäni, miten tamman kanssa on ajateltu menetellä jatkossa, muuttuu tallihenkilökunta varovaisemmaksi sanoissaan.
"Katsotaan nyt, miten se palautuu tästä varsomisesta ja millainen sen pikkuinen on", vastaa siittolaa hoitavan pariskunnan kauniimpi puolisko Christy Love, "Jos varsa vaikuttaa lupaavalta, saatamme astuttaa sen uudelleen KR Gestapolla, ellei sitten tällä kaudella ilmesty jotakin huippuoria, jota haluaisimme ehdottomasti harkita. Paremmin tilanteen näkee sitten Breeders' Cupin jälkeen", ilmeisesti tälle tammalle kelpaavat vain parhaat oriit.

RMS' Be Proud of Me tulee vahvaksi osoittatuneelta tammalinjalta, joka polveutuu tammasta nimeltä Carrámba. Linjan merkittävin yksilö Pinjan itsensä lisäksi lienee kuitenkin sen emä RMS' Let Me Be Proud, joka on varsonut useita suurkilpailuvoittajia, muun muassa tämän vuoden Classicin ennakkosuosikin RMS' Getting Proudin ja Juvenileen osallistuvan RMS' Proud Soundin. Muutenkin on tamman suvussa vanhoja ja vahvoja laukkahevosia, mukaan lukien tämän numeron linjaesittelyjen päätähdet Oré ja Indian Runner.

Tässä on tamma, jota selvästi rakastetaan ja jonka jälkeläisten voidaan toivoa menestyvän radoilla vähintään yhtä hyvin kuin emänsä ja setänsä. Pitäkää silmällä ratoja vuonna CAS X, kun vielä syntymätön pienokainen pääsee porhaltamaan!

Nimi Oré nähdään nykyisin vahvan orilinjan luoneena periyttäjänä, joka kummittelee monien laukkahevosten suvuissa. Mutta mikä oli tämä mystinen orii, josta nuorempi polvi ei tiedä muuta kuin nimen?

Oré oli Agave Sport Horsesin, tuon laukkamaailman kivikauden mastodontin, kilpailuttama ja myöhemmin jalostukseen käyttämä englantilainen täysiverinen. 170 senttiä korkea kiiltävän musta pakkaus tulta ja tappuraa, joka tuntuu periytyneen monille sen orijälkeläisille alenevassa polvessa.

Orii syntyi suurelle yleisölle tuntemattomaksi jääneessä paikassa tammikuussa 2003. Oriin saattoi maailmaan laukkatamma nimeltään Orakel, mutta myös oriin isän, Darkside of the Moonin, on otettava vastuunsa siitä, mitä oriista myöhemmin tuli. Oré oli vaarassa hankkia itselleen ratahäirikön maineen uskomattomalla temppuilullaan. Oli vaikea löytää jockeyta, joka olisi pysynyt sen selässä riittävän pitkään, otta olisi saatu juostua kunnon harjoitukset, toiset eivät päässeet edes satulaan asti.

Kilpailemisen orii aloitti vasta huomattavan myöhällä iällä 5-vuotiaana, jolloin se juoksi neljä starttia sijoittuen kaikissa, muttei yltänyt vielä voittoon. Kuusivuotiskaudellaan orii korjasi asian kilpaillessaan neljä starttia, joista se voitti kolme ja sijoittui yhdessä. Lopputulos oriin täydestä kilpaurasta oli statistiikka 25: 4-1-6-3 ja voittosumma 13 500v€, joka siihen maailman aikaan oli iso raha, vaikka vaikuttaakin nykyisin vaatimattomalta. Näin ollen oriin sijoitusprosentiksi voidaan laskea 56 ja voittoprosentiksi 16, joita voidaan pitää melko vaatimattomina verrattuina oriin jälkeläisten tekemiin tuloksiin ja sen linjan suureen suosioon.

Tulisesta luonteestaan huolimatta Oré kävi kiertämässä myös muutamat näyttelykehät ja onnistui keräämään kolme kunniamainintaa ja viisi jalostussuositusta. Vuoden 2004 toukokuussa orii palkittiin LJ-S II -palkinnolla, mikä tunnutaan unohtaneen, sillä oriin saavutuksista puhuttaessa mainitaan vain sen yleisyys sukutauluissa, jota toiset pitävät kirouksena.

Orén voidaan katsoa menestyneen siitosurallaan paremmin kuin laukkaajana. Orii jätti jälkeensä yhdeksän varsaa, joista kolme oreja: Agave's Animal, Agave's Ilion ja Agave's Rascal. Näiden kolmen oriin jalostussuosioon perustuu se, miten yleinen Orén linja nykyisin on.

Agave's Animal, Orén ensimmäinen jälkeläinen, teki hieman keskivertoa heikomman kilpauran (stat. 55: 9-4-11-2, sijoitusprosentti 47, voittoprosentti 16), mutta keräsi näyttelykehästä tuomareiden pisteet, ollen kahdesti luokkavoittaja ja ansaiten itselleen Champion arvonimen. Kuollessaan huhtikuussa 2005 orii oli saattanut maailmaan kuusi orijälkeläistä ja 11 tammaa.

Agave's Ilion, Orén kolmas jälkeläinen ja toinen orivarsa, menestyi kolmesta ensimmäisenpolven oriista parhaiten arvokilpailuissa, voittaen muun muassa Cullamore Grand Derbyn 2004 ja 3 in 3 summer Flat Race Advanced Stallions and Geldingsin. Arvokisamenestyksestä huolimatta sen lopullinen saldo kilpauralta jäi vaatimattomaksi (stat. 68:12-5-15-3, sijoitusprosentti 51, voittoprosentti 18). Luonteeltaan orii oli lähes yhtä kamala, kuin vanhempansa, mutta jäi ehdottomasti kaksoissisarensa Agave's Ilian varjoon mitä luonteen paloon tuli. Myöskin Agave's Ilion palkittiin Championina ja ennen kuolemaansa syyskussa 2005 se oli ehtinyt siittää useita tammoja ja kuusi oria, joista merkittävimpinä voidaan pitää Agave's One Last Timea ja Seeking the Gold A.S.H:ta.

Agave's Rascal oli Redrock Farmin omistuksessa ja kilpaili hyvän uran, parhaan Orén kolmesta orijälkeläisestä (stat. 24: 4-6-4-1, sijoitusprosentti 63, voittoprosentti 17). Isompia voittoja orii otti Hamilton Cupin osakilpailuista Furnace ja Endure Stakeseista vuoden 2004 toukokuussa. Tiettävästi orii siitti ainakin viisi orijälkeläistä ja yhden tamman.

Kun katsotaan Orén ja sen kolmen pojan kilpataustoja, voidaan todeta, että kaikki neljä juoksivat mukavan voittoprosentin, mutta vain Agave's Rascal oli keskivertoa parempi juoksija noin muuten. Tästä voimme ehkä päätellä, että Orén linjan oriit todella halusivat juosta, mutta vain voittaessaan. Tulinen luonne tuntuu niin ikään kulkeneen sukuperintönä polvelta toiselle, tehden sukupolvesta toisensa jälkeen melkoisia ratahäiriköitä.

Vaikka monet ehkä ovat sitä mieltä, että Orén linja on liiankin yleinen, voin itse rehellisesti kallistua siihen suuntaan, ettei näin hienoa linjaa saisi alkaa hävittää. Orén perintö on toiminut hyvin myös linjattuna, erityisesti Indian Runnerin parina. Tämä nähdään selvästi, jos katsotaan esimerkiksi tämän vuoden lupausta RMS' Proud Soundia, jonka suvussa tämä parivaljakko on linjattuna polvissa 4 x 4. Tämän oriin tapauksessa Oré ei kuitenkaan ole isälinja, vaan esiintyy suvussa tammalinjojen kautta. Joka tapauksessa myös suoraan Orén linjalta tulevat oriit ovat menestyneet upeasti.

KR Gestapo on nimi, joka oli kaikkien huulilla kilpakauden CAS VI päättyessä. Orii voitti kaksi kauden suurinta kilpailua: The Kentucky Derbyn ja Breeders' Cup Classicin ja keräsi itselleen valtavan määrän faneja, jotka kannustivat sitä kilpailusta toiseen.

Nykyisin upean oriin kilpaura on ohitse. Se päätettiin siirtää siitosoriiksi classic-voiton jälkeen, sillä sen toiessa etujalassa alkoi näkyä merkkejä alkavista jännevaivoista. Oli parasta lopettaa huipulla, vaikka komea orii selvästi yhä juoksisi mielellään.
"Vaikka tunnen joka aamu pienen riipaisun, kun kuulen Gestapon hirnuvan siitosorien tallista eikä kilpatallista, oli tämä paras ratkaisu. Orii oli vielä hyvässä kunnossa, mutta jalka ei olisi välttämättä kestänyt toista kovaa kautta ja olihan se uransa huipulla. Emme halunneet ottaa riskejä", sanoo oriin ja Avalon Race Horsesin omistaja Eilowy.

KR Gestapo oli ensimmäistä kertaa käytettävissä jalostukseen kaudella CAS VII ja sille tuntui olevan paljon kysyntää.
"Saimme oriista useita soittoja ja se astui vain parhaita tammoja, uskalsimme pyytää melkoista hintaa elävästä varsasta", kertoo tilan siitostoiminnasta vastaava Charlie Love. Oriin ensimmäiset varsat syntyvät keväällä CAS VIII ja jos kaikki menee hyvin, kotitilalle niitä saadaan kolme. Gestapo on myös ilmoitettu Laukkajaoksen Orikatalogin jalostusarvosteluun ja tulosta odotetaan jännityksellä.

"Orii oli todellinen löytö", kertoo oriin ostoreissulla mukana ollut valmentaja Chad Brown, "Vanhemmat olivat menestyneet hyvin, mutta eivät silti olleet kovin tunnettuja, joten oriin hintakin oli kohtuullinen. Olimme innoissamme, kun näimme sen ensimmäiset kunnolliset harjoitusajat kaksivuotisvalmennuksessa", eikä ihmekään, sillä orii todella juoksi huikaisevia aikoja, parhaimmillaan hieman alle 22 sekuntia neljänneksellä.

The Kentucky Derbyssä KR Gestapo teki upean suorituksen kirimällä takasuoralla ulkoradan kautta ohitse koko kisan ajan johtaneen Hot Shot TND ja sen vierelle nousseen Sasnak Mombasan. Uskomattoman ohituksen jälkeen se otti vielä etumatkaa ja karkasi muilta kolmen hevosenmitan päähän vain vähän ennen maalilinjaa, joka se ylitti tyylikkäästi ylhäisessä yksinäisyydessään. Saman tempun orii toisti Classicissa, jossa se sai huonon lähdön törmättyään porttiin. Sinnikkäästi se kuitenkin kiri vähä vähältä ohi muiden hevosten ja ohitti takasuoralla Sasnak Mackenzien ulkokautta, ottaen itselleen kaulanmitan johdon, jota se kasavatti puoleen hevosenmittaan mahtavalla loikalla juuri ennen maalilinjaa.

"Koko uransa ajan orii juoksi täydestä sydämestään. Se pisti kaiken peliin joka ikiseen juoksuunsa, vaikkei se aina riittänytkään voittoon", kertoo oriin jockeyna toiminut Peter Hower, "Kaipaan yhä ison pojan selkään aina toisinaan. Sellaisen hevosen saa ratsastaakseen vain kerran eläessään", hän lisää hymyillen.

Aina Gestapo ei ollut menestyjä. Se aloitti kaksivuotiskautensa vahvasti, mutta sen lopussa odotukset olivat pudonneet alimmilleen. Orii oli jäänyt jälkijoukkoon neljässä perättäisessä lähdössä.
"En tiedä, mikä siihen silloin meni. Oli kuin se ei olisi halunnut juosta laisinkaan. Melkein harkitsimme sen myymistä", sanoo Eilowy päätään puistellen, "joku olisi voinut ottaa sen siitosoriiksi pelkän suvun takia. Nyt olen tietenkin enemmän kuin iloinen, että pidimme sen". Kolmivuotiskautensa alussa orii syttyi uudelleen, rauhallisella harjoittelulla ja kärsivällisellä käsittelyllä siitä oli tehty huippuhevonen.

"Myönnän, etten ollut uskoa silmiäni, kun orii kolmivuotiskautensa ensimmäisessä kilpailussa juoksi itsensä helppoon voittoon", Chad Brown kertoo hymyillen, "Se tuli todellisena yllätyksenä. Muistan, että satulointialueella Peter nousi selkään, taputti oriin kaulaa ja sanoi sille 'nyt me teemme sen, poika' ja ohjasti oriin radalle. Silloin ajattelin, että hän joutuu kyllä pettymään. Peter on upea jockey, mutta ei huonosta hevosesta saa hyvää vain ratsastustaidoilla".

Kysyessäni, onko orii tarjolla tilan ulkopuoliseen jalostukseen myös kaudella CAS VIII, Eilowy kohauttaa harteitaan.
"Tahdon ensin nähdä, millaisia pienokaisia se on saanut aikaan. Jos ne ovat heiveröisiä, on syytä miettiä oriin käyttämistä uudelleen. Uskon kuitenkin, ettei mitään ongelmia ilmene, jolloin orii on normaalisti käytettävissä Avalonin tiloissa astutuskauden ajan", hän sanoo. KR Gestapo on hieno orii, jota laukkamaailma ei varmasti unohda, vaikkei se enää kilpaile. Ehkä näemme muutaman vuoden kuluttua sen jälkeläiset kiitämässä Derbyn ja Classicin voittoon, kukapa sen tietää.

Avalon Race Horses on yksi laukkamaailman syvälle juurtuneista jättiläisistä. Vuoden 2004 syyskuussa perustetetulla laukkatilalla asuu tällä hetkellä 78 hevosta, joista 35 on aktiivivalmennuksessa

Avalon Race Horses, laukkapiireissä tutummin Avalon nousi pystyy Agave Sport Horsesin innoittamana, tosin tuolloin tila toimi nimellä Race Stable Moonshine, josta juontaa juurensa tallilla nykyäänkin käytössä oleva kasvattajanimi RMS'. Ennen laukkatilaksi muuttumistaan talli ehti toimia kuukauden tai parin verran ratsastuskouluna.

Tilan ensimmäinen laukkahevonen oli Alidaar el Amara's G -niminen arabialainen täysiverinen orii, jonka monet ehkä muistavat melkoisesta kisamäärästä, paristakin rankingvoitosta ja lukuisista laatuarvostelupalkinnoista, jotka eivät rajoittuneet vain laukkapuolelle. "Darryn" menestyksen innoittamana tilan omistaja Eilowy hankki itselleen kaksi englantilaista täysiveristä ihailemastaan Agavesta. Varsat olivat orii ja tamma, nimiltään Agave's One Last Time ja Agave's Solarix, pian näille hankittiin seuraksi Socrates Thoroughbredsin kasvatti, Agave's One Last Timen serkku Firtey Tech. Samaan aikaan ratsastuskoulun peruja olevat täysiveritammat Only for Love ja Secert Love, pääsivät laukkauran makuun.

Vähitellen toiminta kasvoi. Aluksi laukkaajia oli useammista roduista, pääpaino arabialaisissa ja englantilaisissa täysiverisissä, joiden lisäksi tallissa oli muutama angloarabi ja yksi quarter PI's Heart Will Fly. Vuoden 2005 alussa talli sai nykyisen nimensä ja menestyksekkäiden arabien kerättyä ikää, pääpaino siitospuolella alkoi siirtyä angloarabialaisiin ja englantilaisiin täysiverisiin, kunnes anglokanta lopulta romahti ja on vasta nyt hiljalleen elpymässä.

Avalon Race Horsesista lähtöisin olevia tammalonjoja ovat jo aiemmin mainittujen Secret Loven ja Only for Loven -linjat, joista jälkimmäine näyttää valitettavasti kokonaan tai lähes kokonaan kadonneen. Viimeiset tammat tuota linjaa ovat tiettävästi Leaway's Thoroughbredsin kasvatit LTB' Just Be Proud ja LTB' Turn Around, joista ei ole mitään viimeaikaista tietoa. Sen sijaan Secert Loven linja elää ja voi hyvin myös Avalonissa.

Avalon Race Horses on vuosien saatossa yrittänyt luoda perinnettä useammillekin suurkilpailuille, mutta vain Agaven kanssa yhteistyössä tehty Race Royals, tuntui ottavan tuulta siipiensä alle ja järjestettiin viisi kertaa vuosina 2005-2006, kunnes perinne yrityksestä huolimatta lopahti. Nykyisiä CAS-vuosittain järjestettäviä tallikohtaisia arvokilpailuja on Avalonissa kaksi Avalon Triple CUP ja Rocky Mountains' Race, jotka kumpikin järjestetään melko alkuvuodesta. Uusimman Avalon Triple CUPin kutsu on jo ilmestynyt laukkajaoksen sivuille.

Avalonin nykyisiä menestyshevosia ovat muun muassa Breeders' Cup Classicin ja The Kentucky Derbyn voittanut KR Gestapo ja Acorn Stakesin voittajatamma RMS' Be Proud of Me, joiden molempien yhteistä esikoista odotetaan syntyväksi CAS VIII -keväällä. Moiselta pakkaukselta sopii odottaa paljon, vaikka eihän sitä jalostuspuuhissa koskaan tiedä, mitä saa aikaan, ennen kuin varsan näkee radalla.

Virtuaalisesti Avalon on ainoa laukkatila, joka sijoittuu Coloradoon, jonka ilmsto tuskin on kaikkein edullisin laukkahevosten kasvattamiselle ja valmentamiselle, sillä ratakausi siellä on melko lyhyt. Eilowy kertookin suunnittelevansa, että tallille voisi perustaa sisaryksiköt Kentuckyyn ja Eurooppaan, sillä tällä ja edellisellä kaudella tilan hevoset ovat menestyneet hyvin ja kasvatit on myyty kovaan hintaa, minkä seurauksena tallilla on varoja.
"Hanke on vielä hyvin keskeneräinen. Toistaiseksi vain haistelemme ilmaa", Eilowy vastaa asiasta kysyttäessä. Viimeaikoina monet tallit ovat laajentaneet toimintaansa uusiin yksiköihin ympäri maailman, joten olisi harvinaista, ettei niin suuri laukkatila kuin Avalon seuraisi esimerkkiä.
"Pitää pysyä ajan hermolla. Meillä on ensikaudellekin lupaavia hevosia, katsotaan miten ne menestyvät. Nämä markkinat muuttuvat nopeasti", omistaja kommentoi.