Kun laukkatilalla syntyy uusi pienokainen, alkavat kaikki välittömästi seurata sen kehitystä ja pohtia, millaisia suurkilpailuja se aikanaan voittaa. Jokaiselle pikkuiselle on paljon paineita ja odotuksia, silti niiden pitäisi malttaa antaa kehittyä rauhassa omiksi yksilöikseen. Jokainen ei voi olla arvokisavoittaja syntyessään, eikä välttämättä myöhemminkään. Vain harvat yltävät huipulle.

Aivan ensimmäinen asia, joka pikkuvarsan käsittelyssä tulee ottaa huomioon on se, että sen on totuttava ihmisiin. Tietenkin pienokaisen täytyy saada viettää riittävästi aikaa kaksin emonsa kanssa ja mahdollisuuksien mukaan ikätovereidensa seurassa laitumella emän valvovan silmän alla, mutta aivan yhtä tärkeää jatkon kannalta on, että varsa hyväksyy ihmiset ympärilleen.

Jo päivän tai parin ikäistä varsaa voi käsitellä rauhallisin ottein, silittää ja rapsuttaa, opettaa ettei ihmistä tarvitse pelätä ja valmistaa samalla kädellä harjauksen tunteeseen. On kuitenkin muistettava, että varsa on yhtä kaikki hevonen, eikä sitä pidä yrittää kohdella kuin ihmislasta.

Varsa oppii emältään, miten erilaisiin tilanteisiin tulee suhtautua, joten jos emä suhtautuu ihmisiin luottavaisesti, varsakin näkee, ettei pelättävää ole. Emänsä perässä kulkiessaan varsa voi tutustua talliympäristöön, sen ääniin ja hajuihin. Nämä oppitunnit äidiltä ovat tärkeitä askelia varsan elämässä. Tärkeää on, että varsalle jää hyviä ja turvallisia kokemuksia ihmisistä ja ympäristöstään.

Yksi muutaman viikon ikäisen varsan tärkeimmistä läksyistä on päitsiin ja riimunaruun totuttaminen. Taito tulee tarpeeseen vieroitusvaiheessa. Varsalle pitää antaa aikaa tottua päitsiin, haistella outoa kapinetta ja todeta se vaarattomaksi, ennen kuin sitä edes yritetään laittaa varsan päähän. Tottelu on hyvä aloittaa hitaasti. Päitset laitetaan varsan päähän rauhallisesti, sitä pelästyttämättä, annetaan niiden olla jokin aikaa, jotta varsa rauhoittuu ja otetaan sitten taas pois. Samaa voidaan toistaa useana päivänä, pidentäen aikaa vähitellen, kunnes varsa on niin tottunut, että sen voi päästää päitset päässä laitumelle emänsä kanssa muutamaksi tunniksi.

Laukkamaailmassa varsat vieroitetaan emistään melko nuorina, keskimäärin noin puolen vuoden ikäisinä. Tietenkään myöhään keväällä syntyneitä varsoja ei voi vieroittaa yhtä aikaisin, kuin aiemmin keväällä syntyneitä, mutta varsoille helpompaa on, jos vieroitus voidaan tehdä ryhmässä, niin etteivät ne jää yksin uuden, pelottavan tilanteen kanssa.

Vieroitustilanteessa ihmisen läsnäolo on tärkeä, silloin luodaan perusluottamusta ja rauhoitetaan pelästyneitä varsoja. Yleensä ikätoveriensa joukkoon laitetut pienokaiset keksivät pian muuta tekemistä emiensä kaipaamisen sijaan, mutta ihminen voi kannustaa niitä esimerkiksi leikkiin kutsumalla ja rauhoittavalla puheella.

Vieroitettu varsa joutuu opettelemaan yhä enemmän aikuisen hevosen tapoja. Sen on opittava kulkemaan riimunarussa yksinään, eikä vain emänsä vierellä ja totuttava siihen, että sitä harjataan ja sen jalkoja nostellaan. Varsaa voi valmistella ensimmäiseen kengitykseen kohottamalla sen kavioita ja koputtelemalla niiden alapintaa kevyesti kädellä tai kaviokoukun perällä.

Pienokaisten tie oikeiksi laukkahevosiksi ei ole nopea, eikä helppo. Sarjan seuraavassa osassa pohdimme vuotiaiden koulutusta, ääniapuja, varusteisiin totuttamista ja liinassa juoksuttamista.