Nimi Oré nähdään nykyisin vahvan orilinjan luoneena periyttäjänä, joka kummittelee monien laukkahevosten suvuissa. Mutta mikä oli tämä mystinen orii, josta nuorempi polvi ei tiedä muuta kuin nimen?

Oré oli Agave Sport Horsesin, tuon laukkamaailman kivikauden mastodontin, kilpailuttama ja myöhemmin jalostukseen käyttämä englantilainen täysiverinen. 170 senttiä korkea kiiltävän musta pakkaus tulta ja tappuraa, joka tuntuu periytyneen monille sen orijälkeläisille alenevassa polvessa.

Orii syntyi suurelle yleisölle tuntemattomaksi jääneessä paikassa tammikuussa 2003. Oriin saattoi maailmaan laukkatamma nimeltään Orakel, mutta myös oriin isän, Darkside of the Moonin, on otettava vastuunsa siitä, mitä oriista myöhemmin tuli. Oré oli vaarassa hankkia itselleen ratahäirikön maineen uskomattomalla temppuilullaan. Oli vaikea löytää jockeyta, joka olisi pysynyt sen selässä riittävän pitkään, otta olisi saatu juostua kunnon harjoitukset, toiset eivät päässeet edes satulaan asti.

Kilpailemisen orii aloitti vasta huomattavan myöhällä iällä 5-vuotiaana, jolloin se juoksi neljä starttia sijoittuen kaikissa, muttei yltänyt vielä voittoon. Kuusivuotiskaudellaan orii korjasi asian kilpaillessaan neljä starttia, joista se voitti kolme ja sijoittui yhdessä. Lopputulos oriin täydestä kilpaurasta oli statistiikka 25: 4-1-6-3 ja voittosumma 13 500v€, joka siihen maailman aikaan oli iso raha, vaikka vaikuttaakin nykyisin vaatimattomalta. Näin ollen oriin sijoitusprosentiksi voidaan laskea 56 ja voittoprosentiksi 16, joita voidaan pitää melko vaatimattomina verrattuina oriin jälkeläisten tekemiin tuloksiin ja sen linjan suureen suosioon.

Tulisesta luonteestaan huolimatta Oré kävi kiertämässä myös muutamat näyttelykehät ja onnistui keräämään kolme kunniamainintaa ja viisi jalostussuositusta. Vuoden 2004 toukokuussa orii palkittiin LJ-S II -palkinnolla, mikä tunnutaan unohtaneen, sillä oriin saavutuksista puhuttaessa mainitaan vain sen yleisyys sukutauluissa, jota toiset pitävät kirouksena.

Orén voidaan katsoa menestyneen siitosurallaan paremmin kuin laukkaajana. Orii jätti jälkeensä yhdeksän varsaa, joista kolme oreja: Agave's Animal, Agave's Ilion ja Agave's Rascal. Näiden kolmen oriin jalostussuosioon perustuu se, miten yleinen Orén linja nykyisin on.

Agave's Animal, Orén ensimmäinen jälkeläinen, teki hieman keskivertoa heikomman kilpauran (stat. 55: 9-4-11-2, sijoitusprosentti 47, voittoprosentti 16), mutta keräsi näyttelykehästä tuomareiden pisteet, ollen kahdesti luokkavoittaja ja ansaiten itselleen Champion arvonimen. Kuollessaan huhtikuussa 2005 orii oli saattanut maailmaan kuusi orijälkeläistä ja 11 tammaa.

Agave's Ilion, Orén kolmas jälkeläinen ja toinen orivarsa, menestyi kolmesta ensimmäisenpolven oriista parhaiten arvokilpailuissa, voittaen muun muassa Cullamore Grand Derbyn 2004 ja 3 in 3 summer Flat Race Advanced Stallions and Geldingsin. Arvokisamenestyksestä huolimatta sen lopullinen saldo kilpauralta jäi vaatimattomaksi (stat. 68:12-5-15-3, sijoitusprosentti 51, voittoprosentti 18). Luonteeltaan orii oli lähes yhtä kamala, kuin vanhempansa, mutta jäi ehdottomasti kaksoissisarensa Agave's Ilian varjoon mitä luonteen paloon tuli. Myöskin Agave's Ilion palkittiin Championina ja ennen kuolemaansa syyskussa 2005 se oli ehtinyt siittää useita tammoja ja kuusi oria, joista merkittävimpinä voidaan pitää Agave's One Last Timea ja Seeking the Gold A.S.H:ta.

Agave's Rascal oli Redrock Farmin omistuksessa ja kilpaili hyvän uran, parhaan Orén kolmesta orijälkeläisestä (stat. 24: 4-6-4-1, sijoitusprosentti 63, voittoprosentti 17). Isompia voittoja orii otti Hamilton Cupin osakilpailuista Furnace ja Endure Stakeseista vuoden 2004 toukokuussa. Tiettävästi orii siitti ainakin viisi orijälkeläistä ja yhden tamman.

Kun katsotaan Orén ja sen kolmen pojan kilpataustoja, voidaan todeta, että kaikki neljä juoksivat mukavan voittoprosentin, mutta vain Agave's Rascal oli keskivertoa parempi juoksija noin muuten. Tästä voimme ehkä päätellä, että Orén linjan oriit todella halusivat juosta, mutta vain voittaessaan. Tulinen luonne tuntuu niin ikään kulkeneen sukuperintönä polvelta toiselle, tehden sukupolvesta toisensa jälkeen melkoisia ratahäiriköitä.

Vaikka monet ehkä ovat sitä mieltä, että Orén linja on liiankin yleinen, voin itse rehellisesti kallistua siihen suuntaan, ettei näin hienoa linjaa saisi alkaa hävittää. Orén perintö on toiminut hyvin myös linjattuna, erityisesti Indian Runnerin parina. Tämä nähdään selvästi, jos katsotaan esimerkiksi tämän vuoden lupausta RMS' Proud Soundia, jonka suvussa tämä parivaljakko on linjattuna polvissa 4 x 4. Tämän oriin tapauksessa Oré ei kuitenkaan ole isälinja, vaan esiintyy suvussa tammalinjojen kautta. Joka tapauksessa myös suoraan Orén linjalta tulevat oriit ovat menestyneet upeasti.